Emme anna ”alkaen”-hintoja. Sen sijaan kerromme avoimesti, miten hintamme määrittyvät.

Laskennan laajuus ja kompleksisuus. Sisällytettävät yritykset ja toimipaikat, maantieteellinen hajonta, scope 3 –kategoriat, saatavilla olevan datan määrä ja laatu – lukuisat tekijät vaikuttavat laskentaan ja raportointiin tarvittavien resurssien määrään.

Sovellettavat standardit. Laskentamme perustuvat aina GHG Protocol –standardeihin. Esimerkiksi ESRS:n mukainen laskenta ja raportointi lisäävät aina raportointivaatimusten ja varmennusprosessin myötä työmäärää.

Organisaation osaamistaso. Mikäli hiilijalanjälkilaskenta on teille jo tuttua, projekti sujuu tyypillisesti sujuvammin. Ilmastotyötään vasta aloittelevan organisaation kanssa oppimiseen ja iteroitiin täytyy varata riittävästi aikaa, jotta tuloksia osataan käyttää ja niistä viestiä oikein.

Mallinnuksen kompleksisuus. Mitä monimutkaisempi mallinnettava tuote tai palvelu tai niiden arvoketju on, sitä enemmän työtä mallinnusvaihe vaatii, jotta lopputulos vastaa valittujen standardien ja mahdollisten tuoteryhmäsääntöjen vaatimuksia. Kompleksisuuteen vaikuttavat myös toimittajien määrä ja saatavilla olevan datan laatu.

Elinkaarirajaukset ja ympäristövaikutusluokat. Lähtökohtana sekä LCA:ssa että hiilikädenjälkilaskennassa on, että kaikki elinkaaren vaiheet sisällytetään (cradle-to-grave). Samoin LCA:ssa lähtökohtaisesti sisällytetään kaikki ympäristövaikutusluokat. Joissain tapauksissa rajatumpi elinkaari (esim. cradle-to-gate) voidaan ottaa kuitenkin tarkasteluun.

Sovellettavat standardit. Standardivaatimukset tuovat oman lisänsä projekteihin. LCA perustuu ISO 14040 – ja ISO 14044 –standardeihin ja mahdollisiin tuoteryhmäsääntöihin, minkä lisäksi myös EPD:n tekeminen on mahdollista.

Laskennan laajuus. Työmäärään vaikuttaa, kuinka laajasti toimintaa tarkastellaan: koko organisaation tasolla, yksittäisessä liiketoiminnassa tai tuotteessa vai esimerkiksi tietyssä arvoketjun osassa.

Saatavilla oleva data. Saatavilla olevan datan määrä, laatu ja kompleksisuus vaikuttavat mallinnusvaiheen työmäärään. Määrä ei välttämättä korvaa laatua ja toisaalta suuri määrä dataa voi lisätä laskennan tarkkuutta ja täten mallinnustyötä merkittävästi.

Analyysin syvyys. Luontojalanjälkilaskenta voidaan tehdä hyvin karkealla tasolla kartoituksena tai tarkempana yksityiskohtaisena analyysina. Mitä tarkempi ja syvällisempi laskenta halutaan, sitä enemmän työtä projekti vaatii.

Hiilijalanjälkilaskennan tarkkuus. Koska päästövähennystoimenpiteiden mallinnus perustuu aina organisaation hiilijalanjälkilaskentaan, vaikuttaa laskennan tarkkuus myös mallinnuksen vaatimustasoon. Tarkempi laskenta vähentää työmäärää toimenpiteiden mallinnusvaiheessa.

Mallinnettavat päästövähennys­toimenpiteet. Päästövähennys­toimenpidelaskelmien määrä on lähes suoraan verrannollinen mallinnuksen työmäärään. Myös toimenpiteiden kompleksisuudella on kuitenkin vaikutusta. Mitä enemmän ja haastavia toimenpiteitä mallinnetaan, sitä suurempi projektin hintalappu on.

Skenaariot. Mikäli päästövähennys­toimenpiteiden vaikuttavuutta halutaan tarkastella useammassa eri skenaariossa, vaatii se enemmän tutkimustyötä skenaarioiden oletuksiin ja mallinnukseen.

Lähtötilanne. Minkälaisilla menetelmillä organisaationne hiilijalanjälki on laskettu, löytyykö päästövähennystoimenpidelaskelmia sekä ilmastotavoitteita? Mikäli näitä ei ole saatavilla, vaativat nämä analyysit lisätyötä ennen itse tiekartan laadintaa.

Pelkkä ilmastotiekartta vai laajempi siirtymäsuunnitelma? Pelkän ilmastotiekartan laadinta on huomattavasti suoraviivaisempaa. Mikäli teidän tulee kuitenkin laatia esimerkiksi ESRS:n mukainen siirtymäsuunnitelma, ei pelkkä tiekartta riitä – työtä täytyy tuolloin täydentää skenaario- ja resilienssianalyyseilla sekä mahdollisilla kustannuslaskelmilla.

Organisaation osaamistaso. Ilmastotiekartan ja siirtymäsuunnitelman laadinta ja toimeenpano ovat hyvin strategisen tason ilmastotyötä. Jotta tuloksia voidaan aidosti hyödyntää käytännön liiketoiminnassa, projektissa on syytä varata aikaa avainhenkilöiden oppimiselle, keskustelulle sekä oletusten ja materiaalien iteroinnille – etenkin jos ilmastotyö on vielä alkuvaiheessa.

Päästövähennystoimenpiteiden määrä. Mitä enemmän toimenpiteitä suunnitelman optimointiin halutaan mukaan, sitä enemmän aikaa mallinnukseen menee. Mikäli olette jo suunnitelleet päästövähennystoimenpiteitä, vähentää tämä työmäärää projektissa lähtötason ollessa jo hyvällä tolalla.

Skenaariot. Optimointia voidaan tehdä useisiin aikajänteisiin ja budjetteihin perustuen. Skenaarioiden määrä lisää suoraan mallinnuksen ja dokumentoinnin työmäärää.

Analyysin ja suunnitelman tarkkuustaso. Suunnitelma voidaan laatia karkeammalla tasolla tai hyvinkin yksityiskohtaisesti kustannusten ja ilmastovaikutusten osalta. Tarkkuus lisää mallinnuksen kompleksisuutta ja tutkimustyöhön käytettävää aikaa.

Tarvittavan avun määrä. Organisaationne osaamistaso vaikuttaa tarvittavan avun määrään. Mikäli kaipaatte apua esimerkiksi vain yksittäisiin kysymyksiin vastaamiseen, on projekti hyvin kevyt työmäärältään. Koko hakemuksen laadinta on jo selvästi isompi ponnistus.

Lähtötilanne. Jos teiltä löytyy jo hiilijalanjälkilaskenta ja päästövähennystoimenpiteiden laskenta, on ilmastositoumuksen tekeminen melko suoraviivaista. Ilman näitä sitoumusta ei voida kuitenkaan tehdä.

Sitoumuksen kattavuus. Työmäärään vaikuttaa, kattaako sitoumus pelkästään omat päästönne (scope 1 ja 2) vai myös arvoketjun (scope 3). Myös kunnianhimon tasolla on vaikutusta, mikäli päästövähennyksiä täytyy lähteä laatimaan lisää tavoitteiden saavuttamiseksi.

Olemassa olevat toimintamallit. Jos organisaatiollanne on jo valmiita prosesseja ja kokemusta kumppaniyhteistyöstä, työ on suoraviivaisempaa. Puuttuvat rakenteet tai tarve rakentaa toimintamallit alusta lisäävät työmäärää.

Arvoketjun laajuus ja kumppaneiden määrä. Mitä laajempi arvoketju ja mitä enemmän kumppaneita sitoutetaan, sitä enemmän tarvitaan viestintää, koordinointia ja tukea.

Sitouttamisen syvyys ja lähestymistapa. Työ voi vaihdella kevyestä ohjeistuksesta laajaan yhteistyöhön, joka sisältää työpajoja, tavoitteiden asettamista ja jatkuvaa sparrausta kumppaneiden kanssa ja seurantatyökalujen rakentamista. Mitä syvemmälle halutaan päästä, sitä enemmän resursseja työ vaatii.

Koulutuksen laajuus ja kohderyhmä. Koulutuksen laadinnassa tulee huomioida osallistujamäärä sekä kohderyhmien erilaisuus. Suurempi osallistujajoukko ja monimuotoiset kohderyhmät lisäävät suunnittelutyötä, jotta koulutuksen viestit saadaan perille.

Sisällön räätälöinnin taso. Koulutus voidaan toteuttaa yleisellä tasolla tai räätälöidä tarkasti organisaation toimintaan, tavoitteisiin ja toimialaan sopivaksi, perustuen osaamistasoonne. Syvempi räätälöinti lisää työmäärää.

Toteutustapa ja kesto. Vaadittaviin resursseihin vaikuttaa, toteutetaanko koulutus esimerkiksi yksittäisenä tilaisuutena vai laajempana koulutuskokonaisuutena sekä sisältääkö se työpajoja, laajempia koulutusmateriaaleja tai jatkotukea.

Lähtötilanne. Jos vastuullisuustyö ja toimintamallit ovat jo osittain valmiita, työ on suoraviivaisempaa. Rakenteiden, prosessien tai käytäntöjen rakentaminen alusta lisää työmäärää.

Tarvittavan tuen määrä ja kesto. Työmäärään vaikuttaa, kuinka paljon asiantuntijan työpanosta tarvitaan, esimerkiksi muutamasta päivästä kuukaudessa jatkuvaan ja tiiviimpään rooliin.

Työn sisältö ja vastuualueet. Palvelu voi sisältää yksittäisiä kehitystehtäviä tai laajan vastuun vastuullisuustyön koordinoinnista, johtamisesta ja raportoinnista. Mitä enemmän ja asiantuntevampaa työpanosta kaivataan, sitä suurempi resurssi työlle täytyy varata.

Lähtötaso. Työmäärään vaikuttaa, kuinka helposti tarvittava data päästövähennystoimenpiteistä ja -tavoitteista on saatavilla ja integroitavissa työkaluun. Manuaalinen tiedonkeruu tai lisämallinnukset lisäävät työtä.

Seurannan yksityiskohtaisuus. Riippuen siitä, halutaanko seurantaa tehdä organisaation vai yksittäisten toimenpiteiden tasolla, voi vaadittavassa työmäärässä olla suurtakin eroa. Mitä tarkempaa seurantaa kaivataan, sitä enemmän dashboardien laatiminen työllistää.

Käyttöönoton ja käyttäjätuen laajuus. Organisaation osaamistasolla on vaikutusta siihen, kuinka paljon tarvitaan ohjeistusta, koulutusta ja käyttötukea tarvitaan, jotta organisaatio pystyy hyödyntämään työkalua itsenäisesti.

Raportoinnin laajuus ja standardit. Raportoinnin laajuuteen ja tarkkuuteen vaikuttaa suoraan, tehdäänkö raportointi vapaamuotoisesti vai esimerkiksi VSME- tai ESRS-vaatimusten mukaisesti. Myös raportoitavien aiheiden määrä vaikuttaa sisältöön olennaisesti.

Lähtötilanne ja olemassa oleva data. Jos kestävyysraportointia on tehty jo aiemmin, on työ suoraviivaisempaa. Alusta aloittaessa aikaa kuluu muun muassa määrittelytyöhön ja olemassa olevan datan kartoittamiseen.

Tarvittava tuki ja työnjako. Projekti voi vaihdella yksittäisten sisältöjen tuotannosta koko raportin laadintaan ja prosessin johtamiseen. Mitä enemmän vastuuta ja toteutusta kuuluu toimittajalle, sitä laajempi työ on.

Kohderyhmät ja viestintäkanavat. Kohderyhmien monimuotoisuus sekä viestintäkanavien määrä vaikuttavat olennaisesti sisällöntuotantoon ja tätä kautta käytettävien resurssien määrään.

Suunnitelman laajuus ja tarkkuus. Vastuullisuusviestintäsuunnitelma räätälöidään organisaationne tarpeiden mukaan. Riippuen olemassa olevan yritysviestinnän tasosta ja vastuullisuusviestinnältä halutusta vaikutuksesta, voi suunnitelma olla karkeammalla tasolla tai hyvinkin yksityiskohtainen.

Sisällöntuotanto ja räätälöinti. Projektin laajuus voi vaihdella yksittäisten viestien sparrauksesta laajaan sisältöjen suunnitteluun ja tuotantoon. Mitä enemmän ja  räätälöityä sisältöä tarvitaan, sitä enemmän työtä toimittajalla on.

Tarkastelun laajuus. Tarkastelun laajuus määrittyy sillä, onko tarkastelun kohteena yksittäinen tuote, prosessi vai laajemminkin koko liiketoiminta tai arvoketju.

Analyysin ja kehitystyön syvyys. Projekti voi tarpeidenne mukaan vaihdella ideoinnista ja kartoituksesta yksityiskohtaisiin ratkaisuihin ja liiketoimintamallien kehittämiseen. Yksityiskohtaisemmat lopputuotokset lisäävät työtä myös analyysivaiheessa.

Toteutus ja pilotoinnin tarve. Mikäli projekti on lähinnä alkuna kiertotaloussuunnitteluun, on työmäärä kevyempi. Jos tukea tarvitaan myös ratkaisujen viemisessä käytäntöön esimerkiksi pilotoinnin avulla, vaatii projekti enemmän aikaa ja resursseja.