Mitä hiilineutraalius tarkoittaa?

Hiilineutraalius on kaikkien huulilla, mutta mitä hiilineutraalius tarkoittaa? Tarve hiilineutraaliuuteen on peräisin ilmastotieteestä. Jotta ilmaston lämpeneminen voitaisiin rajoittaa 1,5 celsius-asteeseen esiteollisesta ajasta, täytyy globaalien kasvihuonekaasupäästöjen vähentyä 45 % vuoden 2010 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi ihmiskunnan tulee saavuttaa nettonollapäästöt 2050 ja olla ilmastonegatiivinen vuosisadan loppupuolisko. Nettonollapäästöt tarkoittavat sitä, että aiheutettujen kasvihuonekaasupäästöjen ja päästönielujen sitomien kasvihuonekaasupäästöjen (pääasiassa hiilidioksidia) määrien tulisi olla yhtä suuret. Ilmastonegatiivisuus tarkoittaa sitä, että nielujen sitoma päästöjen määrä on aiheutettuja päästöjä suurempi. Mitä nopeammin päästöt saadaan alas, sen parempi. 

Niin kunnat, kaupungit, valtiot kuin yritykset ja muut organisaatiot pyrkivät kohti hiilineutraaliutta. Ja hyvä niin, mutta mitä hiilineutraalisuus yritykselle tarkoittaa? Yleisesti tällä tarkoitetaan tilaa, jossa yksilön, tuotteen, palvelun tai organisaation aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat ilmastonmuutoksen näkökulmasta haitattomalla tasolla. 

Suomen ilmastopaneeli1 on luonut hiilineutraaliudelle määritelmän ja suositukset, jotka pätevät etenkin kotimaisen hiilineutraaliuden tavoitteluun ja on tarkoitettu erityisesti kunnille, kaupungeille ja valtioille. 

”Hiilineutraalius on erikseen määritellyn alueen tila, jossa ihmistoiminnan synnyttämät kasvihuonekaasujen lähteet ja kasvihuonekaasuja poistavat nielut ovat yhtä suuret määrätyllä ajanjaksolla (käytännössä vuodessa jos ei aikatekijää muutoin määritetä)”.

Suomen ilmastopaneeli

Yritysten hiilijalanjälkilaskennassa rajaukset eivät ole maantieteellisiä, vaan ne perustuvat organisaatiorajoihin eli omistusosuuksiin. Operaativisen toiminnan osalta ne perustuvat siihen, aiheutuvatko kasvihuonekaasupäästöt suoraan yrityksen omistamista lähteistä (Scope 1) vai epäsuorasti lähteistä, joihin yrityksen toiminta vaikuttaa, mutta jotka eivät ole yrityksen omistuksessa (Scope 2 ja 3). Esimerkkejä suorista päästöistä ovat kasvihuonekaasupäästöt yrityksen tuotantoprosesseista tai sen omistamista ajoneuvoista. Epäsuoria päästöjä ovat esimerkiksi yrityksen kuluttaman energian tuotannosta syntyvät päästöt tai hankittujen raaka-aineiden valmistuksen päästöt. 

Ihmisperäisillä kasvihuonekaasupäästöillä tarkoitetaan YK:n kasvihuonekaasupäästöinventaariossa seurattavia päästöjä LULUCF2-sektori mukaan lukien. Vastaavasti nieluilla tarkoitetaan mitä tahansa LULUCF-sektorin tai ihmistoiminnan piiriin kuuluvaa prosessia, toimintaa tai mekanismia, joka sitoo ilmakehästä kasvihuonekaasua, aerosolia tai kasvihuonekaasun esiastetta. Kasvihuonekaasupäästöt ja nieluilla aikaansaadut poistumat saatetaan yhteismitalliseksi hiilidioksidiekvivalenttilukuina, jotka lasketaan IPCC:n määrittelemillä GWP-kertoimilla 100-vuoden aikajänteellä.

Hiilineutraalius tavoitteena?

Yhden viitekehyksen yritysten hiilineutraaliudelle ja sen tavoittelemiseen asettaa yrityksille suunnattu Science Based Targets Initiative (SBTi) -sitoumus. Siinä yritykset lupaavat vähentää päästönsä sellaiselle tasolle, että ilmaston lämpeneminen rajoittuisi joko 1,5 tai 2 celsius-asteeseen. Tämä tarkoittaa keskimäärin sitä, että yritys on hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. SBTi:ssä yrityksen päästöinventaariossa huomioidaan seuraavat kasvihuonekaasut:  hiilidioksidi (CO2 ), metaani (CH4 ), dityppioksidi (N2O), fluoriyhdisteet (HFC & PFC) ja rikkiheksafluoridi (SF6 ). 

Suomen ilmastopaneelin suosittama yleinen lähestymistapa hiilineutraaliuden saavuttamiseksi on 

  1. kasvihuonekaasupäästöjen arviointi
  2. kasvihuonepäästöjen vähentäminen 
  3. jäljelle jäävien päästöjen hyvittäminen eli kompensointi. 

SBTi taas ei hyväksy kompensointia päästövähennystoimenpiteenä, vaan yrityksiltä odotetaan päästövähennystoimenpiteitä omissa toiminnoissaan (Scope 1) ja muussa arvoketjussaan (Scope 2 & Scope 3). Muun muassa Suomen ympäristökeskus SYKE:n julkaisemassa Carbon game is on -julkaisusta löytyy kattava yhteenveto erilaisista hiilineutraaliuden määritelmistä.

Yhteenvetona

Hiilineutraaliudelle ei ole olemassa yhtä ainutta määritelmää, mutta tavoitetila on selvä: yksilön, tuotteen, palvelun tai organisaation aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt tulee olla ilmastonmuutoksen näkökulmasta haitattomalla tasolla.

Kun tavoitteena on hiilineutraalius, on tärkeä päättää ja viestiä 

  • mitä ajanjaksoa tavoite koskee: tietystä vuodesta eteenpäin vain onko pyrkimyksenä olla neutraali koko toimintahistorian ajalta
  • mikä osa omasta toiminnasta tämän tavoitteen piiriin otetaan: Scope 1, Scope 2 ja Scope 3 vai vain osa toiminnasta
  • mitkä ilmastovaikutukset huomioidaan: kasvihuonekaasupäästöt, LULUCF
  • miten tavoitteeseen päästään: vähentämällä, kompensoimalla vai sekä että.

UseLessin näkemys on, että hiilineutraalius ei voi perustua vain kompensointiin vaan tavoitteena on oltava aidot päästövähennykset. Siirtymäkaudelle ne päästöt, joita ei voi vielä välttää voidaan kompensoida laadukkaasti.

Mikäli aihepiiri kiinnostaa, lue viisi syytä, miksi yrityksen hiilijalanjälki kannattaa laskea!

1 Suomen Ilmastopaneeli 2019: https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2019/09/Hiilineutraalius_ilmastopaneeli_2019_FINAL.pdf

2 LULUCF =  Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous –sektori (Land use, land use change and forestry)

Jätä kommentti