Hiilijalanjälkilaskurit mittaavat sitä, kuinka paljon eri toiminnot tai kuluttamamme tuotteet tuottavat hiilidioksidipäästöjä. Tämä tieto on tärkeää, mutta voimme jatkaa kuluttamista entiseen malliin, ehkä vain pieni pisto sydämessä aina silloin tällöin. Voisimmeko henkilökohtaisella hiilibudjetilla saada aikaan suurempia muutoksia?
Pelkkä tieto tuotteiden tai palvelujen hiilijalanjäljestä johtaa harvoin toiminnan muuttumiseen, ainakaan pysyvästi. Preferenssejä ja valintoja ohjaavat myös monet muut tekijät kuten niiden hinta, saatavuus, helppous, ja mielekkyys. Pelkät laskurit eivät ole riittäviä, kun tuotteiden ja toimintojen ilmastovaikutus ei ole sisällytettynä näiden hintoihin. Siksi tarvitaan hiilibudjetti-ajattelua, jossa ostovoimamme on sidottu aiheuttamaamme hiilijalanjälkeen.
Henkilökohtainen hiilibudjetti on yksittäistä laskuria laajempi ajatus, sillä vaikka sen on tarkoitus auttaa meitä yksilöitä, sen on ennen kaikkea vauhditettava yhteiskuntamme ’elämäntaparemonttiin’. Tämä siksi, että elintapamme muodostuvat monenlaisten tiukasti yhteen kietoutuneiden rakenteiden kautta.
Henkilökohtainen hiilibudjetti on yksittäistä laskuria laajempi ajatus, sillä vaikka sen on tarkoitus auttaa meitä yksilöitä, sen on ennen kaikkea vauhditettava yhteiskuntamme ’elämäntaparemonttiin’.
Yhteiskunta määrittää olemassa olevan fyysisen infrastruktuurin ja säännöstön, jonka puitteissa on mahdollista tehdä päätöksiä. Yritykset puolestaan käyttävät tähtitieteellisiä summia markkinointiin, jonka avulla ne pyrkivät määrittämään ja täyttämään meidän mielihalumme. Ja samaan aikaan yhteisöt, joihin kuulumme, määrittävät sosiaaliset normit ja odotukset, jotka ohjaavat toimintaamme.
Kasvisruoan yleistyminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka paine kuluttajien suunnalta on kiihdyttänyt uusien kasvisproteiinien kehittämistä. Lisääntynyt tarjonta ja kasvavat markkinat ovat saaneet myös muut kuin kasvissyöjät kokeilemaan ja lisäämään kasvisperäisten tuotteiden käyttöä arjessa. Kasvisvaihtoehtojen laajempi tarjonta niin kaupoissa kuin ruokaloissa ja ravintoloissa on alkanut muovaamaan sosiaalisia normeja siihen suuntaan, että kasvisruoka on normi, eikä poikkeus. Kuluttajina osa meistä sijoittuu pioneereihin ja edelläkävijöihin, kun osa seuraajiin, kokeilijoihin ja perässähiihtäjiin. Oleellista on se, että olemme kaikki osa tätä muutosta.
Hiilibudjetti toimii työkaluna ilmastonmuutoksen hillinnässä
On eittämättä selvää, että oman hiilijalanjäljen pienentäminen kymmenekseen nykyisestä tuntuu mahdottoman pieneltä budjetilta. Moni voi ajatella, että on turhaa tehdä mitään kun ei tuohon kuitenkaan pääse. Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Tai, onhan se, mutta siihen ei ole tarkoitus päästä yksin kituuttamalla. Näiden erilaisten aineellisten ja aineettomien rakenteiden sykerö vaikuttaa enemmän tai vähemmän siihen, kuinka paljon voimme tehdä autonomisia tiedostavia valintoja ja päätöksiä, eli kuinka paljon olemme homo economicuksen kaltaisia rationaalisia olentoja. Siltä osin kun emme pysty, syystä tai toisesta, pääsemään lähemmäs tavoitetasoa, tarvitsemme niin yhteiskunnan ja markkinoiden, kuin yritysten ja yhteisöjen tukea.
Henkilökohtainen hiilibudjetti toimii siten myös työkaluna ilmastonmuutoksen hillinnän kysyntäsignaalin luomiseksi, mikä luo uusia vähähiilisempiä rakenteita joissa ilmastovalintojen teko on helppoa ja luontevaa. Esimerkiksi liikkuminen palveluna, jossa voi ostaa katkeamaton multimodaali matkaketju, tarvitaan lainsäädäntöä, joka tukisi tällaisten uusien markkinoiden syntymistä, mikä taas voisi helpottaa valitsemaan kestävämmät liikennemuodot. Yritykset taas luovat innovaatioita ja uusia liiketoimintamalleja, jotka lisäävät kysyntää.
Henkilökohtainen hiilibudjetti mahdollistaa myös sen, että ne, jotka eivät pääse omaan tavoitteeseensa voivat ostaa markkinoilta lisää päästöoikeuksia niiltä, jotka alittavat oman hiilibudjettinsa. Tällöin puhutaan henkilökohtaisesta päästökaupasta, josta lisää Hiilibudjetti-blogisarjamme seuraavassa osassa.
Jotta elämäntapamme mahtuvat 1.5-asteen tavoitteeseen, on siis tärkeää, että kuluttajia ei jätetä yksin vaan kestävälle elämäntavalle on kysyntää niin poliittisella ja yhteiskunnallisella tasolla, kuin markkinoilla ja sosiaalisissa yhteisöissä, sillä niissä rakennetaan uusia normeja, innovaatioita ja toimintatapoja. Ja hiilibudjetti on väline luomaan tällainen yksilötason ilmastosopimus.