Tiedämme kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehä voi sisältää ennen kuin peruuttamattomat ja ennakoimattomat ympäristöprosessit käynnistyvät. Voisiko budjetointi auttaa meitä saavuttamaan kunnianhimoiset ilmastotavoitteet?
Valtiot ja organisaatiot laativat budjetteja, joissa he määrittävät raamit tulevien tulojen ja menojen tasapainon löytämiseen. Myös kotitalouksissa budjetti asettaa reunaehdot sille, mihin meillä on arjessa ja tulevaisuudessa varaa. Jos tiedossa on jokin kalliimpi hankinta tai vaikka unelmien lomamatka, joudumme säästämään sen saavuttamiseksi.
Kiitos IPCC:n ja lisääntyneen ilmastodatan, tiedämme jo melko hyvin, kuinka paljon hiilibudjettia on jäljellä tulevaisuuden menojen kattamiseen, jotta pysytään turvallisilla vesillä. Pariisin ilmastosopimuksessa on sovittu, että lämpeneminen rajoitetaan 1.5-asteeseen 2050 mennessä.
Valtioiden välisillä sopimuksilla sekä kansallisella ja kansainvälisellä lainsäädännöllä on iso merkitys tavoitteen saavuttamiseksi, mutta loppupeleissä voidaan myös todeta, että laskutavasta riippuen, 70-80 prosenttia päästöistä aiheutuu kotitalouksien kulutuspäätöksistä ja totutuista elintavoista (1). Siksi on mielekästä miettiä millainen hiilibudjetti meillä on käytettävissä henkilökohtaisella tasolla.
Jotta pysytään Pariisin sopimuksen asettamassa tavoitteessa, hiilijalanjälkemme tulee vuonna 2030 olla 2.5 tCO2e, eli vajaa neljännes nykyisestä.
Hiilipussin nyörejä pitää kiristää
Uusimman raportin mukaan suomalaisten henkilökohtainen elintapojen hiilijalanjälki oli reilu 10 tonnia kasvihuonekaasupäästöjä (10,4 tCO2e) vuonna 2017 (2). Tämä on siis se osa hiilijalanjälkeä, johon meillä on mahdollisuus yksilöinä vaikuttaa.
Jotta pysytään Pariisin sopimuksen asettamassa tavoitteessa, hiilijalanjälkemme tulee vuonna 2030 olla 2.5 tCO2e, eli vajaa neljännes nykyisestä. Vuoteen 2050 mennessä sen pitäisi olla enää kymmenes nykyisestä. Tässä oletetaan, että 8-12 prosentin vuosittainen vähentäminen alkaa heti tänään.
On eittämättä selvää, että oman hiilijalanjäljen pienentäminen kymmenekseen tuntuu mahdottoman pieneltä budjetilta. Henkilökohtainen hiilibudjetti voisi toimia työkaluna, joka auttaa meitä arvioimaan omaa elintapaamme nyt ja tulevaisuudessa: mihin meillä on varaa, mitä asioita varten haluamme säästää?
Elintapojen vaikutukset planeetta-valuutassa
Henkilökohtainen hiilibudjetti tekee näkyväksi elintapojemme hintalapun “planeetta-valuutassa”. Ilmastonmuutos on globaali ilmiö ja kaikilla ihmisillä pitäisi olla yhtäläinen mahdollisuus kuluttaa hiilibudjettia tämän päivän tarpeisiin, mutta myös yhtäläinen vastuu sen riittämisestä tulevaisuudessa ja tuleville sukupolville.
Henkilökohtainen hiilibudjetti voi auttaa myös hahmottamaan eri elämäntapavalintojen vaikutus kokonaisuuteen ja sitä kautta helpottamaan eri valintojen arvottamista keskenään.
Suomalaisen elämäntavan hiilijalanjälki koostuu seuraavista:
- Ravitsemus (17%)
- Asuminen (24%)
- Liikkuminen (27%)
- Kulutushyödykkeet (12%)
- Vapaa-aika ja palvelut (20%).
Jokaisen osan vaikutus kokonaisuuteen voidaan arvioida kertomalla kokonaiskulutusmäärä (€) sen päästöintensiteetillä (kgCO2/€), eli kokonaisuuteen vaikuttaa niin määrä kuin laatu tai tehokkuus.
Esimerkiksi ravitsemuksen osalta suomalainen kuluttaa keskimäärin määrällisesti lähes saman verran kuin kiinalainen (reilu 900 kg vuodessa), mutta kiinalaisen ravitsemuksen päästöintensiteetti on lähes puolet matalampi. Siten kiinalaisen hiilijalanjälki ravitsemuksen osalta on 1050 kgCO2e kun suomalaisen on 1750 kgCO2e. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että suomalaiset kuluttavat enemmän liha- ja maitotuotteita.
Sitä vastoin suomalaisen asumisen energian päästöintensiteetti on vain kolmannes kiinalaisen vastaavasta (0,2 kgCO2e/kWh vs 0,65 kgCO2e/kWh), mutta koska suomalaisen kokonaisenergian kulutus on seitsemänkertainen kiinalaiseen nähden, suomalaisen asumisen hiilijalanjälki on 2090 kgCO2e kun kiinalaisen vain 970 kgCO2e.
Henkilökohtainen hiilibudjetti avuksi
Pienentääksemme elintapojemme hiilijalanjälkeä meidän tulee pienentää niin määriä kuin laatua. Konkreettisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi liikkumisen osalta sitä, että kokonaisliikkumismäärää tulee pienentää samalla kuin siirrytään suurpäästöisistä pienpäästöisiin liikkumismuotoihin esimerkiksi vaihtamalla henkilöauto junaan.
Samalla liikkumistapojen päästöintensiteettiä tulee pienentää teknologisen kehityksen ja uusien menetelmien avulla. Sama pätee muihin osa-alueisiin kuten asumiseen ja ravitsemukseen. Tässä tietenkin poliittisilla päätöksillä kuten verotuksella ja infrahankkeilla on merkittävä rooli.
Jokaisella meistä on kuitenkin monia helppoja tapoja vähentää päästöjämme jo nyt. Vaikka päästöjen vähennystarve huimaa heikkohermoisia, omien päästöjen vähentäminen 8-12 prosenttia vuodessa tarkoittaa esimerkiksi asumista 20 prosenttia lähempänä työpaikkaa (n.-450 kgCO2e), rakennusten energiaremonttia (n.-600 kgCO2e) ja alkoholin sekä makeisten kulutuksen vähentämistä (n.-150 kgCO2e).
Kerromme tarkemmin erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksista hiilibudjettiin tulevissa blogikirjoituksissa.
Hiilijalanjäljen radikaalissa pienentämisessä ei ole yksinomaan kyse karsimisesta ja välttämisestä, vaan täysin uudenlaisen elämäntavan innovoinnista. Monilla vähähiilisillä elintavoilla on muitakin hyötyjä. Kasvispainotteinen ruoka on terveellistä, pyöräily ja kävely parantaa kuntoa, ja hidas kotimaanmatkailu piristää paikallistalouksia.
1.5-asteen elintapa ei ole paluuta menneeseen, vaan uuden aikakauden alku.
Lähteet: (1) Hertwich, E.G.; Peters, G.P. 2009. Carbon footprint of nations: a global, trade-linked analysis. Environmental Science and Technology 43(16): 6414-6420. (2) Institute for Global Environmental Strategies; Aalto University & D-mat Ltd. 2019. 1.5-Degree Lifestyles: Targets and Options for Reducing Lifestyle Carbon Footprints. Technical Report. Institute for Global Environmental Strategies, Hayama, Japan.