Hiilijalanjälkilaskenta on edelleen verrattain nuori ja kehittyvä tutkimusmetodi. Yritysten hiilijalanjäljen tärkeimpiin standardeihin lukeutuva Greenhouse Gas (GHG) Protocol Corporate Standard julkaistiin alun perin jo vuonna 2001, mutta sen jälkeen tieto ilmastokriisistä ja ihmistoiminnan ilmastovaikutuksista on jatkuvasti kasvanut ja tarkentunut. GHG Protocol onkin julkaissut paljon päivityksiä ja täydentävää ohjeistusta alkuperäisen standardin tueksi. Oma roolinsa kehitystyössä on ollut myös kaikilla yrityksillä, jotka ovat selvittäneet hiilijalanjälkensä ja osaltaan ratkaisseet standardien tulkinnanvaraiset kysymykset. Hyvät laskenta- ja raportointitavat ovat siis kehittyneet ajan myötä ohjeistuksen tarkentuessa ja esimerkkitapausten lisääntyessä.
Yksi merkittävä ilmastovaikutusten aiheuttaja on kuitenkin pysynyt pitkään pimennossa: maankäyttö. IPCC:n mukaan maa- ja metsätalous sekä muu maankäyttö aiheuttivat 22 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2019. Suuri osa maankäytön päästöistä on epäsuoria – ne eivät siis johdu esimerkiksi fossiilisen polttoaineen palamisesta, vaan maaperän ja kasvillisuuden hiilitaseen muutoksista. Näiden päästöjen arviointi on melko haastavaa: harvemmin tiedetään tarkasti, miten maaperän hiilivarasto todella muuttuu erilaisia maa-alueita hyödynnettäessä. Näiden laskemiseen ei myöskään ole ollut selkeää ohjeistusta. Niinpä maankäytön aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt, ja toisaalta myös mahdollinen hiilensidonnan lisääntyminen, ovat lähes järjestäen rajattu yritysten hiilijalanjälkilaskelmien ulkopuolelle.
Ohjeistus yhtenäistää hiilijalanjälkilaskentaa maankäyttösektorilla
Greenhouse Gas Protocol on osaltaan tarttunut haasteeseen kehittämällä maankäytön ja hiilensidonnan laskentaohjeistusta. Ohjeesta julkaistiin kattavat luonnosversiot vuonna 2022 ja lopullinen ohjeistus astuu voimaan 2025 alkupuolella. Kaksiosaisessa ohjeistuksessa jaotellaan erilaisia maankäytön ja hiilensidonnan tapoja, asetetaan vaatimuksia kasvihuonekaasujen laskennalle, raportoinnille ja todentamiselle, sekä esitetään useita käytännön ratkaisuja selvitysten tekemiseen ja päästövähennystavoitteiden asettamiseen. Maankäyttö ja hiilensidonta ohjeistetaan raportoimaan erikseen yrityksen muista hiilijalanjäljen osa-alueista.
Olemme UseLessillä tutustuneet ohjeluonnokseen ja meissä se herätti paljon kiinnostusta sekä monenlaisia ajatuksia. Hiilijalanjälkilaskennan ammattilaisina haluaisimme ehdottomasti sisällyttää maankäytön päästöt laskelmiimme nykyistä useammin, sillä ymmärtämällä päästölähteitä mahdollisimman tarkasti, voidaan niihin myös kohdentaa tehokkaita päästövähennystoimenpiteitä. Alla tärkeimmät mietteemme ohjeistuksesta:
- Ohjeistus voi yhtenäistää maankäytön ilmastovaikutusten arviointitapoja, jotka ovat nykyisellään melko kirjavia ja osin puutteellisia. Selkiytystä saadaan esimerkiksi maankäytön muutoksista, kuten metsähakkuista, aiheutuvien päästöjen ajalliseen kohdentamiseen.
- Laskennan mahdollistamiseksi tarvitaan lisää suoraa mittausdataa maaperän hiilivarastoista eri alueilla. Pitkissä arvoketjuissa yritysten on mahdotonta mitata kaikkea itse, joten myös yhteiskunnalta vaaditaan panosta alueellisten tietokantojen luomiseen ja päivittämiseen.
- Lisääntyneestä hiilensidonnasta voidaan osoittaa negatiivisia kasvihuonekaasupäästöjä. Näiden todentamiseen on ohjeistuksessa laadittu tarkat säännöt, mikä osaltaan vähentää viherpesun riskiä.
- Maankäyttö on todella monisyinen ilmiö, joten ohjeistuskin on selvästi pidempi kuin aiemmat GHG Protocol -sarjassa. Käytännössä edelleen sallitaan monenlaisia ratkaisuja maankäytön ilmastovaikutusten arviointiin, eli yritysten laskentatuloksia ei voi suoraan vertailla toisiinsa.
Kuten todettu, tämänhetkinen julkaisu on vasta ohjeluonnos, jonka tekstissäkin on korostettu aiheeseen liittyviä epävarmuuksia ja avoimeksi jääneitä kysymyksiä. Jo nykyisellään luonnosta pystyisi kuitenkin soveltamaan hiilijalanjälkilaskentaan maankäytön osalta, sekä vapaaehtoiseen hiilensidonnan raportointiin, mikäli sellaista todella todetaan tapahtuvan. Kun lopullinen ohjeistus julkaistaan, aiomme ehdottaa sitä asiakkaille osana uusia hiilijalanjälkilaskentoja – varsinkin jos yrityksen toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin liittyy oleellisesti maankäyttöä. Toivomme, että mahdollisimman moni yritys tarttuu haasteeseen ja ottaa maankäytön ilmastovaikutukset hallintaansa pian!
Maankäytön hiilijalanjälkilaskenta kehittyy vain tekemällä
Kuten aiemminkin hiilijalanjälkilaskennassa, tutkimusmetodit sekä laskennan ja raportoinnin hyvät käytännöt etenevät vain kokeilujen ja esimerkkien myötä. Laskennan yksityiskohtia tärkeämpi seikka on, että näin saadaan maankäyttö laajemmin osaksi ilmastoaiheista keskustelua ja päätöksentekoa. Myös EU:ssa vuoden 2050 hiilineutraaliustavoite nojaa vahvasti maankäyttösektorin hiilinielujen edistämiseen. Ensiarvoisen tärkeää on saada pikaisesti kädet saveen päästövähennysten merkeissä – ja sitäkin varten laskentaan olisi ryhdyttävä viipymättä.
Toivottavasti sait blogistamme uusia ajatuksia hiilijalanjälkilaskennan laajentamiseen. Haluaisitko sparrailla kanssamme enemmän aiheesta? Ota yhteyttä!