Ilmastokriisi on tosiasia ja meillä kaikilla on iso rooli sen hillitsemisessä. Jotta voimme toimia, meidän on syytä perehtyä siihen, mikä on oma ja kuluttamiemme tuotteiden ja palvelujen hiilijalanjälki. Kokosimme listan hiilijalanjälkilaskentaan liittyvistä keskeisistä kysymyksistä vastauksineen päätöksenteon tueksi.
Mikä on hiilijalanjälki?
Hiilijalanjälki tarkoittaa yrityksen, organisaation, toiminnan tai tuotteen elinkaarensa aikana aiheuttamaa ilmastokuormaa. Hiilijalanjälki sisältää hiilidioksidin lisäksi myös muut merkittävät kasvihuonekaasut, kuten metaanin ja typpioksiduulin.
Hiilijalanjälkilaskennan tavoitteesta riippuen siihen sisällytetään joko kaikki elinkaarenvaiheet tai vain osa. Tuotteen elinkaari koostu raaka-aineiden hankinnasta ja jalostuksesta, tuotteen valmistuksesta, tuotteen käytöstä ja käytöstä poistosta ja yleensä myös useasta kuljetusvaiheesta. Myös palveluilla on elinkaari ja niiden tuottamiseen kuluu energiaa ja materiaaleja, jotka täytyy tuottaa, valmistaa ja kierrättää.
Miksi hiilijalanjälki kannattaa laskea?
Oman toiminnan ilmastokuormaa voi alkaa tehokkaasti vähentämään vasta sitten, kun tiedetään mistä päästöt aiheutuvat. Tehokkaasti eli tavoitteellisesti ja kustannustehokkaasti.
Hiilijalanjäljen laskeminen on siis ensimmäinen askel kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Nykyään yhä useampi toimija myös kompensoi sen osan kasvihuonekaasupäästöistä, joita ei vielä ole pystynyt vähentämään.
Myös lainsäädäntö ohjaa yrityksiä selvittämään toimintansa ympäristövaikutukset. Monella toimialalla on jo tuotekohtaisia sitovia velvollisuuksia ympäristövaikutusten arviointiin ja lisää on tulossa. Esimerkiksi Ecodesign-direktiivi koskee nykyisellään 28 tuoteryhmää, kuten liedet, sähkölamput ja pyykinpesukoneet.
Lisäksi, kuluttajat haluavat tehdä tietoisempia päätöksiä ja suosia vähähiilisiä ratkaisuja, kunhan tieto tuotteiden ja palveluiden hiilijalanjäljestä vain on saatavissa. Yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi jokaisen suomalaisen tulisi muuttaa elintapojaan.
Miten hiilijalanjälki lasketaan ja mitä tietoja siihen tarvitaan?
Hiilijalanjälkilaskenta perustuu elinkaariarviointiin, joka on standardoitu laskentamenetelmä. Ilmastokuorman huolellinen selvittäminen hyvien laskentaperiaatteiden mukaisesti on erittäin hyvä lähtökohta kestävämpää toimintaa tavoiteltaessa. Omasta toimialasta riippuen tästä voidaan jatkaa sitten myös muiden omalle toimialalle merkittävien ympäristövaikutusten arviointiin ja vähentämiseen.
Hiilijalanjälkilaskenta perustuu yrityksen itsensä toimittamiin tietoihin omista prosesseistaan. Näiden lähtötietojen perusteella lasketaan yrityksen tai tuotteen hiilijalanjälki yhdistämällä se relevantteihin kasvihuonekaasupäästökertoimiin. Esimerkiksi yrityksen toimitilojen sähkönkulutuksen hiilijalanjälki lasketaan kertomalla kulutettu sähkömäärä (kWh) sähköntuotannon päästökertoimella (gCO2ekv/kWh).
Eli tyypillisesti hiilijalanjälkiprojektissa tarvitaan myös yrityksen omaa ajankäyttöä. Asiantuntijakumppanin vastuulla on kysyä oikeita asioita yrityksen toiminnasta ja yhdistää ne oikeisiin päästökertoimiin. Jos jotain tietoa ei ole saatavilla, on tehtävä parhaiden tieteellisten käytäntöjen mukaisia oletuksia ja käytettävä korvaavaa tietoa.
Eri tuotteiden hiilijalanjälkien vertailun mahdollistamiseksi standardit suosittelevat käyttämään ajantasaisia tuoteryhmäsääntöjä (product category rules, PCR). Kaikille tuotteille ei kuitenkaan löydy ajantasaisia tuoteryhmäsääntöjä, jolloin laskenta tehdään hyvien laskentatapojen mukaisesti läpinäkyvästi ja tehdyt oletukset raportoiden.
Miten välttää hiilijalanjälkilaskennan sudenkuopat?
Mielestäni tärkeimpiä asioita hiilijalanjälkilaskennassa ovat asiantuntemus ja vastuu. Edellä kerroin, että hiilijalanjälkilaskentaan on olemassa standardeja, ohjeita ja esimerkkejä, mutta kuten kaikessa työssä myös hiilijalanjälkilaskennassa työ tekijäänsä opettaa ja ensimmäisillä kerroilla laskentaa tehtäessä uuden menetelmän oppimiseen menee väistämättä aikaa. Lisäksi, vain hiilijalanjälkilaskentaa tekemällä siinä oppii hyväksi ja ymmärtää, missä kohdin voidaan esimerkiksi käyttää keskiarvodataa (sekundääridata) ja missä kohtaa pitäisi ehdottomasti käyttää omista prosesseista kerättyä dataa (primääridata).
On myös olemassa toimialakohtaisia eroja siinä, mitä standardeja ja tuoteryhmäsääntöjä juuri sillä alalla suositaan. Esimerkiksi Suomessa elintarvikealalla tuotteiden elinkaariarvioinnissa käytetään usein ohjenuorana Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen Product Environmental Footprint -standardia (PEF). Yritysten hiilijalanjälkeä laskettaessa käytetään taas usein GHG Protocol -sarjan standardeja, sillä ne toimivat pohjana Science Based Targets työlle, jossa yritykset sitoutuvat vapaaehtoisesti vähentämään kasvihuonekaasupäästönsä Pariisin sopimuksessa asetetulle alle 2 celsiuksen tasolle.
Kun laskenta tehdään asiantuntevan kumppanin kanssa taataan laatu ja oman ajan käyttö on mahdollisimman tehokasta. Kumppanin vastuulla on myös, että laskenta on tehty käyttötarkoitustaan ajatellen oikein ja hyvien käytänteiden mukaisesti. Yrityksellä on toki aina itsellään vastuu laskentaan toimittamansa datan oikeellisuudesta ja siitä, että tuloksia käytetään sellaiseen tarkoitukseen, jota varten laskenta on toteutettu. Muuttuvassa maailmassa ja poliittisessa ilmapiirissä yrityksen tilatessa hiilijalanjälkilaskentaa tärkeintä mielestäni on määritellä, mitä prosessilla halutaan saavuttaa eli laskennan tarve. Tämän jälkeen laskenta toteutetaan parhaiden tieteellisten käytäntöjen mukaisesti relevantteja standardeja noudattaen. Tehty työ ja oletukset dokumentoidaan hyvin, jotta laskenta on helposti päivitettävissä tarvittaessa ja sitä voidaan aidosti käyttää kehitystyön pohjana myös jatkossa.