Ilmastokriisi on tosiasia ja meillä kaikilla on iso rooli sen hillitsemisessä. Jotta yrityksen ilmastovaikutuksia voidaan vähentää, on laadukas hiilijalanjälkikaskenta tärkeää. Kokosimme listan hiilijalanjälkilaskentaan liittyvistä keskeisistä kysymyksistä vastauksineen päätöksenteon tueksi.
Mikä on hiilijalanjälki?
Hiilijalanjälki tarkoittaa yrityksen, organisaation, toiminnan tai tuotteen elinkaarensa aikana aiheuttamaa ilmastokuormaa. Hiilijalanjälki sisältää hiilidioksidin lisäksi myös muut merkittävät kasvihuonekaasut, kuten metaanin ja typpioksiduulin.
Hiilijalanjälkilaskennan tavoitteesta riippuen siihen sisällytetään joko kaikki elinkaarenvaiheet tai vain osa. Tuotteen elinkaari koostu raaka-aineiden hankinnasta ja jalostuksesta, tuotteen valmistuksesta, tuotteen käytöstä ja käytöstä poistosta ja yleensä myös useasta kuljetusvaiheesta. Myös palveluilla on elinkaari ja niiden tuottamiseen kuluu energiaa ja materiaaleja, jotka täytyy tuottaa, valmistaa ja kierrättää.
Miksi hiilijalanjälki kannattaa laskea?
Oman toiminnan ilmastokuormaa voi alkaa tehokkaasti vähentämään vasta sitten, kun tiedetään mistä päästöt aiheutuvat. Tehokkaasti eli tavoitteellisesti ja kustannustehokkaasti.
Hiilijalanjäljen laskeminen on ensimmäinen askel kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Myös lainsäädäntö ohjaa yrityksiä raportoimaan oman toiminnan ympäristövaikutuksista. Esimerkiksi EU:n kestävyysraportointidirektiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD), joka astui voimaan 5.1.2023 velvoittaa pörssiyritysten lisäksi myös yhä suurempaa joukkoa listaamattomia yrityksiä raportoimaan päästönsä.
Mikäli lainsäädäntö ei vielä omaa yritystä koskettaisi, useat pienemmät yritykset ovat osa isompien toimitusketjua ja täten tarve raportoida omasta toiminnasta ylöspäin ajankohtaiseksi pian.
Lisäksi, kuluttajat haluavat tehdä tietoisempia päätöksiä ja suosia vähähiilisiä ratkaisuja, kunhan tieto tuotteiden ja palveluiden hiilijalanjäljestä vain on saatavissa. Yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi jokaisen suomalaisen tulisi muuttaa elintapojaan.
Miten hiilijalanjälki lasketaan ja mitä tietoja siihen tarvitaan?
Hiilijalanjälkilaskenta perustuu elinkaariarviointiin, joka on standardoitu laskentamenetelmä. Ilmastokuorman huolellinen selvittäminen hyvien laskentaperiaatteiden mukaisesti on erittäin hyvä lähtökohta kestävämpää toimintaa tavoiteltaessa. Omasta toimialasta riippuen tästä voidaan jatkaa sitten myös muiden omalle toimialalle merkittävien ympäristövaikutusten arviointiin ja vähentämiseen.
Hiilijalanjälkilaskenta perustuu yrityksen itsensä toimittamiin tietoihin omista prosesseistaan. Näiden lähtötietojen perusteella lasketaan yrityksen tai tuotteen hiilijalanjälki yhdistämällä se relevantteihin kasvihuonekaasupäästökertoimiin. Esimerkiksi yrityksen toimitilojen sähkönkulutuksen hiilijalanjälki lasketaan kertomalla kulutettu sähkömäärä (kWh) sähköntuotannon päästökertoimella (gCO2ekv/kWh).
Eli tyypillisesti hiilijalanjälkiprojektissa tarvitaan myös yrityksen omaa ajankäyttöä. Asiantuntijakumppanin vastuulla on kysyä oikeita asioita yrityksen toiminnasta ja yhdistää ne oikeisiin päästökertoimiin. Jos jotain tietoa ei ole saatavilla, on tehtävä parhaiden tieteellisten käytäntöjen mukaisia oletuksia ja käytettävä korvaavaa tietoa.
Eri tuotteiden hiilijalanjälkien vertailun mahdollistamiseksi standardit suosittelevat käyttämään ajantasaisia tuoteryhmäsääntöjä (product category rules, PCR). Kaikille tuotteille ei kuitenkaan löydy ajantasaisia tuoteryhmäsääntöjä, jolloin laskenta tehdään hyvien laskentatapojen mukaisesti läpinäkyvästi ja tehdyt oletukset raportoiden.
Miten välttää hiilijalanjälkilaskennan sudenkuopat?
Mielestäni tärkeimpiä asioita hiilijalanjälkilaskennassa ovat asiantuntemus ja vastuu. Edellä kerroin, että hiilijalanjälkilaskentaan on olemassa standardeja, ohjeita ja esimerkkejä, mutta kuten kaikessa työssä myös hiilijalanjälkilaskennassa työ tekijäänsä opettaa ja ensimmäisillä kerroilla laskentaa tehtäessä uuden menetelmän oppimiseen menee väistämättä aikaa. Lisäksi, vain hiilijalanjälkilaskentaa tekemällä siinä oppii hyväksi ja ymmärtää, missä kohdin voidaan esimerkiksi käyttää keskiarvodataa (sekundääridata) ja missä kohtaa pitäisi ehdottomasti käyttää omista prosesseista kerättyä dataa (primääridata).
On myös olemassa toimialakohtaisia eroja siinä, mitä standardeja ja tuoteryhmäsääntöjä juuri sillä alalla suositaan. Esimerkiksi Suomessa elintarvikealalla tuotteiden elinkaariarvioinnissa käytetään usein ohjenuorana Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen Product Environmental Footprint -standardia (PEF). Yritysten hiilijalanjälkeä laskettaessa käytetään taas usein GHG Protocol -sarjan standardeja, sillä ne toimivat pohjana Science Based Targets työlle, jossa yritykset sitoutuvat vapaaehtoisesti vähentämään kasvihuonekaasupäästönsä Pariisin sopimuksessa asetetulle alle 2 celsiuksen tasolle.
Kun laskenta tehdään asiantuntevan kumppanin kanssa taataan laatu ja oman ajan käyttö on mahdollisimman tehokasta. Kumppanin vastuulla on myös, että laskenta on tehty käyttötarkoitustaan ajatellen oikein ja hyvien käytänteiden mukaisesti. Yrityksellä on toki aina itsellään vastuu laskentaan toimittamansa datan oikeellisuudesta ja siitä, että tuloksia käytetään sellaiseen tarkoitukseen, jota varten laskenta on toteutettu. Muuttuvassa maailmassa ja poliittisessa ilmapiirissä yrityksen tilatessa hiilijalanjälkilaskentaa tärkeintä mielestäni on määritellä, mitä prosessilla halutaan saavuttaa eli laskennan tarve. Tämän jälkeen laskenta toteutetaan parhaiden tieteellisten käytäntöjen mukaisesti relevantteja standardeja noudattaen. Tehty työ ja oletukset dokumentoidaan hyvin, jotta laskenta on helposti päivitettävissä tarvittaessa ja sitä voidaan aidosti käyttää kehitystyön pohjana myös jatkossa.